Aurinkoräjähdystä odotellessa

En suoralta kädeltä millään usko maailmankaikkeuden alkuräjähdysteoriaan.

Myös mustien aukkojen olemassaolo kuin pimeän energian ja materian olemassaolo epäilyttää minua vahvasti. Silti tulee välillä lueskeltua teoreettisen fysiikan ja astronomian kioskikirjoja. Viimeksi olen lukenut "Stephen Hawkingin elämää" ja sitä ennen Richard Feynmanin vastaavaa hittikirjaa "Kvanttimies". 

Kirjat ovat kansantajuisesti kirjoitettuja, mutta kun ajatus putoaa kyydistä pois, lukuinto laskee ja kirja siirtyy yöpöydälle. Itse asiassa sitten kirjojen teorioiden pohtimisesta ennen nukkumaan menoa tulee loistava unilääkettä. Vaikkei millään jaksa ojentaa kättä ja nostaa kirjaa viereisen rahin päältä, niin rupeaa ajattelemaan, kuinka kaukana ovatkaan lähimmät auringon sukulaistähdet. Silmäluomet tuntuvat raskaammilta, kun miettii syytä siihen, miksei lämpötilan absoluuttista nollapistettä voi mitenkään saavuttaa tai miten elektronin liike olisi mahdollista pysäyttää.

Olet jo puolittain unessa, kun miettii, miten kaikki äärettömän maailmankaikkeuden materia mahdutetaan singulariteettiin, josta se maailmankaikkeus sitten räjähtää esiin?
Teoria kertoo minusta enemmänkin pikkupoikien pohjattomasta intohimosta aisteja värisyttäviin räjähdyksiin ja efekteihin kuin asioiden todellisesta tylsästä luonteesta. Samaan pikkupoikien toiveunien kategoriaan lasken myös tämän singulariteetin äärettömään puristumiseen olemattomaksi pisteeksi, joka imee kaiken mahdollisen.

Musta aukon syntytarina! Siinäpä kauhu- ja kummitustarinaa kerrassaan. Eikö oma aurinkommekin voisi sitten luhistua milloin vaan? Kyllä setä tiedemies nyt voi olla väärässä auringon iän suhteen. Aurinko kuoleekin ensi vuonna. Koululainenkin voi ymmärtää tällaisen ajatusmallin kirjoitelmassaan.

aurinko nyt http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime-images.html

Mielestäni maailmassa ei ole alkua eikä liioin loppua. Voipi olla, että peilaamme itseämme, kun katsomme kaukaista tähteä! Sillä eikö valo Einsteinin mukaan kaareudu sulkeutuen lopulta ympyräksi. Haa, miksi kaikki planeetat ja tähdet ovatkaan pallon muotoisia? Kyllä muuten alkaa nukuttamaan, kun näitä juttuja tarkemmin peiton alla itsekseen pohtii.



Yhteiskuntateorioiden pohtiminen yksilön nukkumaanmenon ja henkisen tasapainon kannalta on sitten eri juttu. Minua suututtaa se, ettei Marxin teorioita haluta ymmärtää edes vasemmiston piirissä kunnolla. Minua raivostuttaa ay-konserlativismi. Emme voi kerta kaikkiaan olettaa, että maailma jähmettyy paikalleen. Sen osoitti jo Hegelkin. Ennemminkin epäjärjestys, kaaos vain lisääntyy.

Suomi on pieni maa, jossa olisi hyvä kokeilla erillaisia yhteiskunnallisia juttuja! Vaikka uudenlaista yhteistoiminnallista tasa-arvoa, veljeyttä ja oikeudenmukaisuutta. Moniarvoisuudella maustettua!

Herätän raakasti unissaan tuhisevan vaimoni tiukkaan yölliseen keskusteluun. Alkaa tosissaan kyrpiä työläisten välinen eriarvoisuus ja pelottaa, mihin tämä dialektiikka väistämättä johtaa.

Pienemmissäkin yksiköissä esimerkiksi kaupungin palkkalistoille pääseminen ja paikallinen ay-politiikka näyttäytyy äkkiä vain oman edun tavoitteluna. Pyritään mahdollisimman helppoon ja pysyvään tehtävään maksimaalisella rahallisella korvauksella. Kunnallispolitiikan avulla on mahdollisuus saada lopulta entistä kovempaa liksaa ja parempaa urakehitystä. Heikot sortuu elontiellä, mutta herrat ne vaan porskuttaa! Sitä kutsutaan sitten sivistykseksi, kun takapuolen alle kasataan mahdollisimman monta pallia.

Eikö ole varsin ymmärrettävää miksi kaltaisessani työttömässä tai pienipalkkaisessa työntekijässä herää viha tätä läpinäkyvää systeemiä ja sitä hyväkseen käyttäviä ihmisiä kohtaan?

Hegelin ajattelu ja filosofia osoitti, että maailmankaikkeus on alituisessa liikkeessä. Konserlatiivit haluaisivat pysäyttää tämän iänikuisen prinsiipin, mutta vallakumous tulee väistämättä ja puut kaadetaan, koska biotehdas tulee (Marx).