Sijaisopettaja olen ollut ensimmäisen kerran jo vuonna1989 Helsingin suomalais-venäläisessä koulussa. Olin silloin vielä melko nuori. Tuosta ajasta muistan ainakin, että kaksi kertaa koulu tyhjennettiin pommiuhan takia. Ja kun Sonkajärveltä kotoisin oleva entinen nuapurini Paavo Kainulainen oli ajanut pääni kaljuksi, sain kuulla, että olin yksi epäilty pommiuhan suunnittelijaksi! Opintoni Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksessa olivat jo alkaneet edellisenä syksynä. Olin päässyt yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi ilman yo-todistusta! Kuitenkin yliopiston lukukauteni loppui jo huhtikuussa. Olin siinä vaiheessa jo aivan "kypsä". Tajusin, että siltä alalta työn saaminen on mahdoton homma ja jatkaminen musiikkitieteen allalla on suoranaista itsemurhaa. Sen oivaltamiseksi riitti kuusi kuukautta.
Melkein kaikki opiskelukaverini haikailivat jonnekin muualle. Jotkut hakivat musiikkikasvatuksen puolelle, jotkut jopa Sibelius-Akatemiaan ja muutama journalistiikan pääaineopiskelijaksi. Monet onnistuivat toteuttamaan haikailunsa ja pääsivätkin hakemiinsa opinahjoihinsa ainakin aluksi onnea punottaen. Jokunen yksilö vaihtoi siivous- ja rakennusalalle. Minäkin olin kiinnostunut työn tekemisestä, joten ajauduin opetusalalle. Olin töissä samoihin aikoihin myös siivoojana ja peltotöissäkin hikoilin eräällä Seutulan suurtilalla. Sain ajaa traktorilla. Olinpa muutama vuosi myöhemmin myös rakennussiivojana Jyväskylän yliopiston historian laitoksella, kun sitä peruskorjattiin.
Kaikenlainen työ on yleensä kelvannut minulle. Olenhan duunari/käsityöläisperheen kasvatti, josta ei todellakaan toivottu kasvatustieteen maisteria. Jo neljäntoista vanhana olin polkupyörätsupparina Helsingin keskustassa. Sen jälkeen olin töissä HK:n makkaratehtaalla kahteen otteeseen. Myös postimieskurssi suoritettu! Puoli vuotta olin Vantaa postilaitoksen hommissa ja myöhemmin vuoden Espoon Lintuvaaran postinkannossa. Musiikkia olen kyllä opettanut ja karsinut moottorisahalla mystistä "huapoo" jo 19-vuotiaana Kaavilla asuessani 1984-85, mutta se on toinen juttu se.
Kyllästyttyäni puolen vuoden opiskeluihin 1989 Jyväskylässä hain myös "ogeliin" pianonsoittolinjalle, mutta en läpäissyt Karman musikaalisuustestiä! Olin erittäin kriittinen päätäsärkevän Karman testiäänien suhteen. Sama juttu olisi ollut kohtalonani psykologisien testin suhteen OKL:ään pyrkiessäni 25 vuotta myöhemmin. Onneksi tai siitä onnesta nyt tiedä, vasta seuraavana vuonna psykologinen testi otettiin OKL:ssä käyttöön ja pääsin sisälle OKL:ään! Karman musikaalisuustestiin en pystynyt keskittymään kunnolla tai sitten en vain ollut tarpeeksi musikaalinen herra Karman mielestä. Muistaakseni muuten Iiro Rantala oli opistossa ainakin kirjoilla juuri tuolloin. No, nyt Iiro on ainakin fb-kaverini! Jotain olen jazz-musiikin saralla sittenkin saavuttanut!
Ennen yliopistoon pyrkimystä 1988 olin käynyt Oriveden opiston musiikkilinjan, suorittanut lukion loppusuoralle ja Vapaan Taidekoulun vesivärimaalauskurssin Suomenlinnassa. Oriveden opiston musiikkilinjan vuodesta voisin kirjoittaa kirjan. Mielenkiintoisimmat tyypit Orivedellä 1985-86 olivat taidelinjalla, joskin myös kirjoittajalinjalla olleet tyypit innostivat minua etsimään omaa alaani. Muutama kerta oli mahtava keskustella Risto Ahdin kanssa musiikista, elämästä ja runoudesta opiston terassilla. Kirjoittajalinjalaisten teatteriteksteihin syntyi myös muutama biisikin, joita kyseltiin minulta vielä tuon tapahtumarikkaan vuoden jälkeenkin.
Lopulta löysin itseni Äänekoskelta, jossa mukavasti riitti tuntitöitä musiikin parissa. Löysin myös harrastamani marginaalimusiikin edustajan Juha Hintikan, jonka kanssa on monta monituista produktioita tehty ja homma jatkuu! Olin kulttuuriavustajana silloisessa radio Nelostiessä, tein juttuja Sisikseen ja Keskisuomalaiseenkin. Pidin itseäni jonkinlaisena uraa uurtavana kulttuuritoimittajana seutukunnalla. Opetin musiikin teoriaa ja historiaa Ala-Keiteleen musiikkikoulussa. Laukaan kansalaisopistossa kävin parina iltana viikossa opettamassa pianon, kitaran ja bändin soittoa. Sama juttu myös Äänekosken kansalaisopistossa sekä Suolahden työväenopistossa. Myös Keski-Suomen opistossa olin vuoden ajan tuntiopettajana.
Jossain vaiheessa Koskelan kansalaisopiston silloinen rehtori, nyt jo edesmennyt Pentti Siekkinen tuhahti, että paperia olisi tuotava yliopistosta, että voisin jatkaa Koskelassa. En oikein ymmärtänyt, miksi minulta vaadittiin papereita, kun ei juuri muillakaan opettajilla ollut sellaisia. Sen jälkeenkin olen ollut neljä vuotta musiikin päätoimisena tuntiopettajana ja vs musiikin lehtorina ilman maisterin tai kandin papereiden häivää. Nykyään minulla on ne paperit olleet viisi (5) vuotta, mutta kukaan ei minua enää näihin hommiin kysele.
Melkein kaikki opiskelukaverini haikailivat jonnekin muualle. Jotkut hakivat musiikkikasvatuksen puolelle, jotkut jopa Sibelius-Akatemiaan ja muutama journalistiikan pääaineopiskelijaksi. Monet onnistuivat toteuttamaan haikailunsa ja pääsivätkin hakemiinsa opinahjoihinsa ainakin aluksi onnea punottaen. Jokunen yksilö vaihtoi siivous- ja rakennusalalle. Minäkin olin kiinnostunut työn tekemisestä, joten ajauduin opetusalalle. Olin töissä samoihin aikoihin myös siivoojana ja peltotöissäkin hikoilin eräällä Seutulan suurtilalla. Sain ajaa traktorilla. Olinpa muutama vuosi myöhemmin myös rakennussiivojana Jyväskylän yliopiston historian laitoksella, kun sitä peruskorjattiin.
Kaikenlainen työ on yleensä kelvannut minulle. Olenhan duunari/käsityöläisperheen kasvatti, josta ei todellakaan toivottu kasvatustieteen maisteria. Jo neljäntoista vanhana olin polkupyörätsupparina Helsingin keskustassa. Sen jälkeen olin töissä HK:n makkaratehtaalla kahteen otteeseen. Myös postimieskurssi suoritettu! Puoli vuotta olin Vantaa postilaitoksen hommissa ja myöhemmin vuoden Espoon Lintuvaaran postinkannossa. Musiikkia olen kyllä opettanut ja karsinut moottorisahalla mystistä "huapoo" jo 19-vuotiaana Kaavilla asuessani 1984-85, mutta se on toinen juttu se.
Kyllästyttyäni puolen vuoden opiskeluihin 1989 Jyväskylässä hain myös "ogeliin" pianonsoittolinjalle, mutta en läpäissyt Karman musikaalisuustestiä! Olin erittäin kriittinen päätäsärkevän Karman testiäänien suhteen. Sama juttu olisi ollut kohtalonani psykologisien testin suhteen OKL:ään pyrkiessäni 25 vuotta myöhemmin. Onneksi tai siitä onnesta nyt tiedä, vasta seuraavana vuonna psykologinen testi otettiin OKL:ssä käyttöön ja pääsin sisälle OKL:ään! Karman musikaalisuustestiin en pystynyt keskittymään kunnolla tai sitten en vain ollut tarpeeksi musikaalinen herra Karman mielestä. Muistaakseni muuten Iiro Rantala oli opistossa ainakin kirjoilla juuri tuolloin. No, nyt Iiro on ainakin fb-kaverini! Jotain olen jazz-musiikin saralla sittenkin saavuttanut!
Ennen yliopistoon pyrkimystä 1988 olin käynyt Oriveden opiston musiikkilinjan, suorittanut lukion loppusuoralle ja Vapaan Taidekoulun vesivärimaalauskurssin Suomenlinnassa. Oriveden opiston musiikkilinjan vuodesta voisin kirjoittaa kirjan. Mielenkiintoisimmat tyypit Orivedellä 1985-86 olivat taidelinjalla, joskin myös kirjoittajalinjalla olleet tyypit innostivat minua etsimään omaa alaani. Muutama kerta oli mahtava keskustella Risto Ahdin kanssa musiikista, elämästä ja runoudesta opiston terassilla. Kirjoittajalinjalaisten teatteriteksteihin syntyi myös muutama biisikin, joita kyseltiin minulta vielä tuon tapahtumarikkaan vuoden jälkeenkin.
Lopulta löysin itseni Äänekoskelta, jossa mukavasti riitti tuntitöitä musiikin parissa. Löysin myös harrastamani marginaalimusiikin edustajan Juha Hintikan, jonka kanssa on monta monituista produktioita tehty ja homma jatkuu! Olin kulttuuriavustajana silloisessa radio Nelostiessä, tein juttuja Sisikseen ja Keskisuomalaiseenkin. Pidin itseäni jonkinlaisena uraa uurtavana kulttuuritoimittajana seutukunnalla. Opetin musiikin teoriaa ja historiaa Ala-Keiteleen musiikkikoulussa. Laukaan kansalaisopistossa kävin parina iltana viikossa opettamassa pianon, kitaran ja bändin soittoa. Sama juttu myös Äänekosken kansalaisopistossa sekä Suolahden työväenopistossa. Myös Keski-Suomen opistossa olin vuoden ajan tuntiopettajana.
Jossain vaiheessa Koskelan kansalaisopiston silloinen rehtori, nyt jo edesmennyt Pentti Siekkinen tuhahti, että paperia olisi tuotava yliopistosta, että voisin jatkaa Koskelassa. En oikein ymmärtänyt, miksi minulta vaadittiin papereita, kun ei juuri muillakaan opettajilla ollut sellaisia. Sen jälkeenkin olen ollut neljä vuotta musiikin päätoimisena tuntiopettajana ja vs musiikin lehtorina ilman maisterin tai kandin papereiden häivää. Nykyään minulla on ne paperit olleet viisi (5) vuotta, mutta kukaan ei minua enää näihin hommiin kysele.
Mielenkiintoinen työtarina.
VastaaPoista