Työttömänä ollessaan silmät avautuvat. Väkisinkin huomaa kuinka paljon työttömyyttä ja siihen liittyvää ongelmatiikkaa käsitellään mediassa päivittäin. En olekaan ainoa, jota tämä ongelma koskettaa!
Tänäkin aamuna Ylen aamutelevisiossa, jota ehdin nykyään kaikessa rauhassa katsella, käsiteltiin työuran pidentämistä. Mitä järkeä on tässä tilanteessa puhua eläkeiän nostamisesta? Eikö ole selvää, että rakenteellinen työttömyys on tullut jäädäkseen ja että meidän pitäisi kasvattaa nuorisoa järkevään vapaa-ajan käyttöön todennäköistä tulevaa työttömyyttä ajatellen.
Meidän opettajien tulisi lakata lupailemasta olemattomia tuleville nuorille työttömille. Musiikinopettajana olen aina korostanut, että musiikki on mitä mainioin vapaa-ajan harrastus, jos vain on aikaa harrastaa, mutta toisaalta musisointi on myös tervetullutta vaihtelua ja terapiaa suuren työmäärän alle järsimälle työntekijälle.
Euroopan Espanjassa työttömiä on kolmannes väestöstä ja nuorten työttömien tilanne on vielä tuotakin huonompi. Jopa puolet Espanjan nuorista on työttömiä. Vaikka Espanja ja Suomi eivät monessa suhteessa ole vertailukelpoisia, niin me kaikki tiedämme, ettei täälläkään tilanne ole kovin mairitteleva. Kasvukeskuksien ja maaseudun tilanteita vertaillen tilanne on suorastaan katastrofaalinen.
Pari vuotta sitten televisiosta katselin dokkaria, jossa käsiteltiin Portugalin työttömyyttä. Siellä vallanpitäjät suosittelivat korkeakoulutetuille työttömille muuttoa jonnekin, missä sitä työtä olisi.
Minne sitten, kysyin ääneen itseltäni?
Olen paljon miettinyt järkevää suhtautumistapaa omaan työttömyyteeni. Minun pitäisi kai hyväksyä elintason ja statuksen tuleva laskusuhdanne ja nähdä työttömyyteni positiivisena mahdollisuutena tehdä asioita, joita todella haluan.
Voisin tulla paremmaksi muusikoksi. Voisin kenties kehittyä ihmisenä epäitsekkäämmäksi ja rakastavammaksi. Voisin vähentää puolisoni työtaakkaa tekemällä kaikki kyllästyttävät kotityöt. Voisin tehdä myös vapaaehtoistyötä ja suojella luontoa. Voisin yrittää omalta kohdaltani vähentää kulutusta, mutta samalla tehdä elämästäni laadukkaampaa ja terveellisempää.
Eihän tämä nyt niin pahalta vaikutakaan!
Mutta mitä enemmän kaltaisiani tänne yhteiskuntaan tulee, sitä enemmän yleinen elintaso ja tuottavuus laskee.
Ja sehän on kauheeta!
Tänäkin aamuna Ylen aamutelevisiossa, jota ehdin nykyään kaikessa rauhassa katsella, käsiteltiin työuran pidentämistä. Mitä järkeä on tässä tilanteessa puhua eläkeiän nostamisesta? Eikö ole selvää, että rakenteellinen työttömyys on tullut jäädäkseen ja että meidän pitäisi kasvattaa nuorisoa järkevään vapaa-ajan käyttöön todennäköistä tulevaa työttömyyttä ajatellen.
Meidän opettajien tulisi lakata lupailemasta olemattomia tuleville nuorille työttömille. Musiikinopettajana olen aina korostanut, että musiikki on mitä mainioin vapaa-ajan harrastus, jos vain on aikaa harrastaa, mutta toisaalta musisointi on myös tervetullutta vaihtelua ja terapiaa suuren työmäärän alle järsimälle työntekijälle.
Euroopan Espanjassa työttömiä on kolmannes väestöstä ja nuorten työttömien tilanne on vielä tuotakin huonompi. Jopa puolet Espanjan nuorista on työttömiä. Vaikka Espanja ja Suomi eivät monessa suhteessa ole vertailukelpoisia, niin me kaikki tiedämme, ettei täälläkään tilanne ole kovin mairitteleva. Kasvukeskuksien ja maaseudun tilanteita vertaillen tilanne on suorastaan katastrofaalinen.
Pari vuotta sitten televisiosta katselin dokkaria, jossa käsiteltiin Portugalin työttömyyttä. Siellä vallanpitäjät suosittelivat korkeakoulutetuille työttömille muuttoa jonnekin, missä sitä työtä olisi.
Minne sitten, kysyin ääneen itseltäni?
Olen paljon miettinyt järkevää suhtautumistapaa omaan työttömyyteeni. Minun pitäisi kai hyväksyä elintason ja statuksen tuleva laskusuhdanne ja nähdä työttömyyteni positiivisena mahdollisuutena tehdä asioita, joita todella haluan.
Voisin tulla paremmaksi muusikoksi. Voisin kenties kehittyä ihmisenä epäitsekkäämmäksi ja rakastavammaksi. Voisin vähentää puolisoni työtaakkaa tekemällä kaikki kyllästyttävät kotityöt. Voisin tehdä myös vapaaehtoistyötä ja suojella luontoa. Voisin yrittää omalta kohdaltani vähentää kulutusta, mutta samalla tehdä elämästäni laadukkaampaa ja terveellisempää.
Eihän tämä nyt niin pahalta vaikutakaan!
Mutta mitä enemmän kaltaisiani tänne yhteiskuntaan tulee, sitä enemmän yleinen elintaso ja tuottavuus laskee.
Ja sehän on kauheeta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti