perjantai 30. toukokuuta 2014

Aurinkoräjähdystä odotellessa

En suoralta kädeltä millään usko maailmankaikkeuden alkuräjähdysteoriaan.
Myös mustien aukkojen olemassaolo kuin pimeän energian ja materian olemassaolo epäilyttää minua vahvasti. Silti tulee välillä lueskeltua teoreettisen fysiikan ja astronomian kioskikirjoja. Viimeksi olen lukenut "Stephen Hawkingin elämää" ja sitä ennen Richard Feynmanin vastaavaa hittikirjaa "Kvanttimies". 

Kirjat ovat kansantajuisesti kirjoitettuja, mutta kun ajatus putoaa kyydistä pois, lukuinto laskee ja kirja siirtyy yöpöydälle. Itse asiassa sitten kirjojen teorioiden pohtimisesta ennen nukkumaan menoa tulee loistava unilääkettä. Vaikkei millään jaksa ojentaa kättä ja nostaa kirjaa viereisen rahin päältä, niin rupeaa ajattelemaan, kuinka kaukana ovatkaan lähimmät auringon sukulaistähdet. Silmäluomet tuntuvat raskaammilta, kun miettii syytä siihen, miksei lämpötilan absoluuttista nollapistettä voi mitenkään saavuttaa tai miten elektronin liike olisi mahdollista pysäyttää.

Olet jo puolittain unessa, kun miettii, miten kaikki äärettömän maailmankaikkeuden materia mahdutetaan singulariteettiin, josta se maailmankaikkeus sitten räjähtää esiin?
Teoria kertoo minusta enemmänkin pikkupoikien pohjattomasta intohimosta aisteja värisyttäviin räjähdyksiin ja efekteihin kuin asioiden todellisesta tylsästä luonteesta. Samaan pikkupoikien toiveunien kategoriaan lasken myös tämän singulariteetin äärettömään puristumiseen olemattomaksi pisteeksi, joka imee kaiken mahdollisen.

Musta aukon syntytarina! Siinäpä kauhu- ja kummitustarinaa kerrassaan. Eikö oma aurinkommekin voisi sitten luhistua milloin vaan? Kyllä setä tiedemies nyt voi olla väärässä auringon iän suhteen. Aurinko kuoleekin ensi vuonna. Koululainenkin voi ymmärtää tällaisen ajatusmallin kirjoitelmassaan.
aurinko nyt http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime-images.html

Mielestäni maailmassa ei ole alkua eikä liioin loppua. Voipi olla, että peilaamme itseämme, kun katsomme kaukaista tähteä! Sillä eikö valo Einsteinin mukaan kaareudu sulkeutuen lopulta ympyräksi. Haa, miksi kaikki planeetat ja tähdet ovatkaan pallon muotoisia? Kyllä muuten alkaa nukuttamaan, kun näitä juttuja tarkemmin peiton alla itsekseen pohtii.



Yhteiskuntateorioiden pohtiminen yksilön nukkumaanmenon ja henkisen tasapainon kannalta on sitten eri juttu. Minua suututtaa se, ettei Marxin teorioita haluta ymmärtää edes vasemmiston piirissä kunnolla. Minua raivostuttaa ay-konserlativismi. Emme voi kerta kaikkiaan olettaa, että maailma jähmettyy paikalleen. Sen osoitti jo Hegelkin. Ennemminkin epäjärjestys, kaaos vain lisääntyy.

Suomi on pieni maa, jossa olisi hyvä kokeilla erillaisia yhteiskunnallisia juttuja! Vaikka uudenlaista yhteistoiminnallista tasa-arvoa, veljeyttä ja oikeudenmukaisuutta. Moniarvoisuudella maustettua!

Herätän raakasti unissaan tuhisevan vaimoni tiukkaan yölliseen keskusteluun. Alkaa tosissaan kyrpiä työläisten välinen eriarvoisuus ja pelottaa, mihin tämä dialektiikka väistämättä johtaa.

Pienemmissäkin yksiköissä esimerkiksi kaupungin palkkalistoille pääseminen ja paikallinen ay-politiikka näyttäytyy äkkiä vain oman edun tavoitteluna. Pyritään mahdollisimman helppoon ja pysyvään tehtävään maksimaalisella rahallisella korvauksella. Kunnallispolitiikan avulla on mahdollisuus saada lopulta entistä kovempaa liksaa ja parempaa urakehitystä. Heikot sortuu elontiellä, mutta herrat ne vaan porskuttaa! Sitä kutsutaan sitten sivistykseksi, kun takapuolen alle kasataan mahdollisimman monta pallia.

Eikö ole varsin ymmärrettävää miksi kaltaisessani työttömässä tai pienipalkkaisessa työntekijässä herää viha tätä läpinäkyvää systeemiä ja sitä hyväkseen käyttäviä ihmisiä kohtaan?

Hegelin ajattelu ja filosofia osoitti, että maailmankaikkeus on alituisessa liikkeessä. Konserlatiivit haluaisivat pysäyttää tämän iänikuisen prinsiipin, mutta vallakumous tulee väistämättä ja puut kaadetaan, koska biotehdas tulee (Marx).


tiistai 27. toukokuuta 2014

Sounds like a plan!

Työttömänä ollessaan silmät avautuvat. Väkisinkin huomaa kuinka paljon työttömyyttä ja siihen liittyvää ongelmatiikkaa käsitellään mediassa päivittäin. En olekaan ainoa, jota tämä ongelma koskettaa!

Tänäkin aamuna Ylen aamutelevisiossa, jota ehdin nykyään kaikessa rauhassa katsella, käsiteltiin työuran pidentämistä. Mitä järkeä on tässä tilanteessa puhua eläkeiän nostamisesta? Eikö ole selvää, että rakenteellinen työttömyys on tullut jäädäkseen ja että meidän pitäisi kasvattaa nuorisoa järkevään vapaa-ajan käyttöön todennäköistä tulevaa työttömyyttä ajatellen.

Meidän opettajien tulisi lakata lupailemasta olemattomia tuleville nuorille työttömille. Musiikinopettajana olen aina korostanut, että musiikki on mitä mainioin vapaa-ajan harrastus, jos vain on aikaa harrastaa, mutta toisaalta musisointi on myös tervetullutta vaihtelua ja terapiaa suuren työmäärän alle järsimälle työntekijälle.

Euroopan Espanjassa työttömiä on kolmannes väestöstä ja nuorten työttömien tilanne on vielä tuotakin huonompi. Jopa puolet Espanjan nuorista on työttömiä. Vaikka Espanja ja Suomi eivät monessa suhteessa ole vertailukelpoisia, niin me kaikki tiedämme, ettei täälläkään tilanne ole kovin mairitteleva. Kasvukeskuksien ja maaseudun tilanteita vertaillen tilanne on suorastaan katastrofaalinen.

Pari vuotta sitten televisiosta katselin dokkaria, jossa käsiteltiin Portugalin työttömyyttä. Siellä vallanpitäjät suosittelivat korkeakoulutetuille työttömille muuttoa jonnekin, missä sitä työtä olisi.
Minne sitten, kysyin ääneen itseltäni?

Olen paljon miettinyt järkevää suhtautumistapaa omaan työttömyyteeni. Minun pitäisi kai hyväksyä elintason ja statuksen tuleva laskusuhdanne ja nähdä työttömyyteni positiivisena mahdollisuutena tehdä asioita, joita todella haluan.

Voisin tulla paremmaksi muusikoksi. Voisin kenties kehittyä ihmisenä epäitsekkäämmäksi ja rakastavammaksi. Voisin vähentää puolisoni työtaakkaa tekemällä kaikki kyllästyttävät kotityöt. Voisin tehdä myös vapaaehtoistyötä ja suojella luontoa. Voisin yrittää omalta kohdaltani vähentää kulutusta, mutta samalla tehdä elämästäni laadukkaampaa ja terveellisempää.

Eihän tämä nyt niin pahalta vaikutakaan!

Mutta mitä enemmän kaltaisiani tänne yhteiskuntaan tulee, sitä enemmän yleinen elintaso ja tuottavuus laskee.

Ja sehän on kauheeta!

maanantai 26. toukokuuta 2014

En oo ainoo

https://www.youtube.com/watch?v=RogL443AQPs

ei oo helppoo ei oo, ei oo tietoo ei oo
ei oo toivoo ei oo, taiteilen ain mä vain

enhän mä oo en oo, ainoo en oo, en oo
joka psykoo tsygee, tuttuu tsygee

rokkikukko koittaa vaan kestää!
sillä vanha ukko saa viel pessää
jos ei huoraa kyssyy vaan suoraa
oisko mitään täällä missään?

jospa jokin jotain, jossain mitään koskaan
oisko mitään missään, täällä mitään

väärinkö tein vaiko, oikein mä tein, sen tein
tajusin sen oon ja, en onnellinen mä oon


a-osa:   gm  dm   Eb   em7-5 A7   dm

b-osa:    A7    Bb    em7-5    A7     dm

lauantai 24. toukokuuta 2014

Mihin luokanopettajan pätevyys riittää?

Kolkutukseeni nopeasti, mutta kierrellen ja kaarrellen vastannut rehtori kirjoitti vastauksessaan eilen, että opettajan sijaisuuteen riittää luokanopettajan pätevyys!

Olisiko näin?

Kaikki opetusalan rekrytointi-ilmoitukset eivät kyllä tue tätä väitettä. Jo haastatteluun pääsemiseksi vaaditaan melkoista ansiolistaa, mutta usein edes kilometrin pitkä sellainen ja kymmenien vuosien yliopisto/ammattiopinnot eivät vielä alkuunkaan riitä.

Asia selviää viimeistään viranhaltijapäätöksien liiteselostuksista, jossa eritellään sijaisuuteen valittavan huippuyksilön erinomaista cv:tä ja varasijalle valitun työyhteisöön sopivaa persoonallisuutta.

Erikoista, että kyseessä saattaa silti olla vain rehtorin tai jonkun muun vakiopettajan mukava "kummilapsiopettaja".

Toisaalta kyseeseen tulee myös skv eli säännöllisesti ketjutettu virkatehtävä. Toimenpide, millä keväisin nöyrytetään kokenutta opetusalan pätkätyöläistä.  Suurin osa keväisin "auki" ilmoitetuista viroista ovat tällaisia "työnnä sormesi vesilasiin ja ota se vikkelään pois sieltä, olethan korvaamaton"-tehtäviä.

Rekrytointi-ilmoituksen tehtävä tuntuu toisinaan olevan tarkoitukseltaan jopa johtaa suorastaan harhaan viatonta kasvatushemmoa, joka etsii tietään onneen tietämättä, että paikka oli jo kaksi vuotta sitten muille varattu.

Paljon on kyllä myös niitä näitä rekrytointi-ilmoituksia, joissa ei sanota mitään. Se on järkevää, kun halutaan yrittää rajata hakuja niihin, jotka uskaltavat kehua itseään puhelimitse uskottavasti, mutta kummalla tavalla epäonnistuvat siinä. Heillä ei nimittäin ole kokemusta henkilöstä puhelimen toisessa päässä eli työkokemus ko. koulusta puuttuu. Kutsua haastatteluun tai työpaikkaa ei silloin satavarmasti tule.

Ihmeellistä, että näihinkin kasvottomiin ja kuivalta byrokratialta maistuviin ilmoituksiin löytyy usein kolminumeroinen luku hakijoita. Suurin osa hakijoista varmasti tuntee sielussaan aina tämän saman epämiellyttävän epätoivoisuuden liikahduksen vastatessaan turhaan näihin kymmeniin ja kymmeniin ilmoituksiin rekry.fi-sivustolla. Parasta, jos olisi vain tunteeton kasvatushakurobotti, mutta koska olet korkeasti koulutettu lintumies, niin pahimmassa tapauksessa sinua odottaa kelan päiväraha tai laiton jatko-opiskelu ilman rahaa tai joku vapaaehtoistyö, jolla pidät ammattitaitoasi muistissa.


Yhdessä blogitekstissäni nostin esille seuraavanlaisen rekryn:

Etsimme joukkoomme joustavaa ja innostunutta luokanopettajaa, joka on perehtynyt ruotsinkielen ja musiikin opetukseen. Säestystaidon luemme eduksi. Lisäksi hänellä tulisi olla hyvät ICT-valmiudet sekä kokemusta alkuopetuksesta.

Vaikka suoritin virkamiesruotsini osittain laulattamalla opinnäytedemossani Sommaren är kort-midikaraokekappaletta ja vaikka opetushallitus ruotsin pedagogeja kai alakouluun nyt sitten vaatiikin, niin tällaisia työnhaun kriteereitä täyttäviä henkilöitä ei varmasti ole monta! En ole varma, mutta epäilen, että kyseessä on taas täsmähaku, joka on ehkä suunnattu jollekin mielitietylle. Tai sitten on arvattu, ettei sellaista monitaituria mistään tähän hätään löydy, jolloin voidaan perusteellisesti palkata se "sopivin".

Kun luin tuota hakua ensimmäisen kerran, minulle tuli jopa vainoharhainen tunne, itsekeskeinen korkeakoulutettu työnhakijapersoona kun olen, että varsinkin minut täsmärajattiin ko. haulla pois niistä hakijoista, jotka ovat perehtyneet musiikinopetukseen koulun lähikenttävyöhykkeellä.

Näin ei kuulemma asia kuitenkaan ollut, kuten ko. ilmoituksen laatija minulle eilen kirjoituksestani närkästyneenä soitti ja ilmoitti.

Mutta mitä minä perusteelliselle riittämättömyyden tunteelleni mahdan? Eihän minua kutsuttu viime vuonnakaan haastatteluun, kun vastaava paikka oli taas avoinna, vaikka olen ollut töissä ko. koulussa. Jännä nähdä miten käy keväällä 2015!

Se, että jollain ihmeen kaupalla pääsisit luokanopettajan sijaiseksi jonnekin ja että äkkiä menestyisit tässä yllättävän sijaistehtävässä kollegiaalisen sopusointuisesti olisi erittäin tarpeellinen, tosin yhä melko epätodennäköinen rekrytoitumisesi mittari. Voi näet olla, ettet tule näkemään sitä vakituisen työn vihreää aurinkoa. Se peittyy siitehomepölyyn ja jostainhan täytyy säästää, kun ryhmät suurenee ja opettajat haluaa pidenpää työuraa. Sillä poikamme viaton, muista aina liikenteessä tämä:


       Olisit myös mielellään kuin sukulainen tai hyvä sisar ja pitäisit leipäläpesi kiinni!

Nollatoleranssi myös - älä tekisit mitään inhimmillistä virhettä!

       Kunnioittaisit myös aina "besserwisser" sivistysveljeäsi!
                 Hän tietää miten homekoulussa virat hoidetaan omaan pussiin!

            Olisit myös yhtä autonominen kuin Karjalan Tasavalta!

                     Muistaisit myös, että oppilaasi ovat yhtä kuin pedagogiset taitosi jo
                                                      ruhtinaallisen kolmen(3) päivän sijaisuuden jälkeen!

                           Olisit myös joustava ja innostunut!

                      Hymyilisit myös, niin pienet keijutkin sinua kohta tottelisivat!

        Kesäheipat laittaisit myös "selkääntaputtajille" kassajonossa!

              Var så god och njuta också av era semester!


perjantai 23. toukokuuta 2014

Vastaus tuli!

Hei,
Kiitos hyvästä viestistä! Meillä on tapana menetellä niin, että rehtorit käsittelevät hakemukset ja valitsevat haastatteluun kutsuttavat. Pienempien koulujen osalta olen mukana tekemässä tätä ensimmäistä karsimista. Käytännössä haastatteluun kutsutaan ne hakijat, jotka opintojen ja työkokemuksen perusteella mahdollisimman hyvin vastaisivat tehtävän toimenkuvaa. Viranhakuilmoituksessa oli maininta siitä, että haemme luokanopettajaa, jolla on hyvät valmiudet opettaa liikuntaa tai musiikkia tai käsitöitä. Näin haemme osaamista eri oppiaineisiin. Samoin jos haluamme erityisesti alkuopetukseen, painotamme esi- ja alkuopetuksen opintoja ja kokemusta. Kaikki luokanopettajat ovat kelpoisia vaikka ei juuri näitä erikoistumisaineita olisikaan suoritettu. Luokanopettajan kelpoisuus siis riittää.
Haastatteluun kutsuttavien valinta on usein kaikkein vaikein asia. Itse menettelen niin, että ensimmäisessä vaiheessa pääsevät jatkoon kaikki ne, joiden opinnot vastaavat opetettavia aineita. Lisäksi jatkoon pääsevät ne opettajat, joilla on myös muuta kiinnostavaa kokemusta tai opiskeluhistoriaa, joilla voi olla etua tehtävän hoitamisessa. Muistan sinun hakemuksesi myös XXXXX koulun opettajan tehtävään, koska itse katsoin ne kaikki läpi ja olin mukana valitsemassa haastateltavia. Tähän virkaan haki reipas 40 opettajaa ja oppiainekriteerin perusteella joukko puoliintui. Tästä joukosta valittiin koulun johtajan kanssa viisi haastateltavaa, joissa kriteerinä oli musiikki, englannin opetuksen taito, opetushallinnon opinnot tai koulun johtajana toimiminen sekä myös luokanopettajakokemus ja yhdysluokkakokemus. Tarkistin sinun hakemuksesi ja musiikin opettajan kelpoisuuden olin laittanut isona plussana. Kun näiden 20 joukossa tehdään vielä karsintaa, jää haastattelusta pois varmasti hyvin päteviä hakijoita sinun laillasi.
XXXXXX koulun opettajan virkaan oli 147 hakemusta ja näin ollen valitettavaa, että moni todella taitava ja ansioitunut hakija jäi ilman haastattelukutsua. Myös sinä lukeudut ehdottomasti tuohon anisoituneiden opettajien joukkoon ja sinut on ilman muuta noteerattu korkealle hakijoiden joukossa. Luokanopettajan ja musiikin opettajan yhdistelmä on mainio ja kun siihen vielä lisätään käsityö, ainakin kyläkouluissa opettajan paikkoja avautuu. Harmi, että XXXXXX koulussa tn-opetus on järjestyksessä ja siihen emme tarvinneet opettajaa!  
Haastattelu on tärkeä vaihe, koska siinä pitää ottaa huomioon opintojen ja työkokemuksen perusteella myös soveltuminen työyhteisöön. Olisi hyvä, jos meillä olisi opettajakunnassa erilaisia persoonallisuuksia erilaisilla taidoilla varustettuna. Näissä tilanteissa helpottaa se, jos hakija on ollut ao. koulussa opettajana esimerkiksi sijaisena. Työkokemus on yksi tärkeä mittari, mutta ei tosiaan ainoa. Pienemmälläkin kokemuksella voi päästä virkaan, jos muutoin koulun toiveet ja hakijan ominaisuudet kohtaavat ja jos hakijasta tiedetään, että hän on taitava opettaja.
Yhtä kaikki sinulla on mainio opiskeluhistoria ja luokanopettajakoulutus täydentää sitä. En yhtään epäile etteikö ura luokanopettajan avaudu! Ja ertiyinen kiitos siitä, olit hakemassa meille!
Kesäisin terveisin,
XXXX XXXXX
Tähän sähköpostiin vastasin:
Kiitos nopeasta, mutta kieltämättä kiertelevästä vastauksesta!

Ymmärsinkö oikein, että varasijalle valittu oli kuluvana lukukautena töissä koulussanne ja sen kokemuksen perusteella kutsuttu haastatteluun + valittu varasijalle tehtävään eikä niinkään työkokemuksen ja opintosuoritusten perusteella, niinkuin viranhaltijapäätöksessä sanotaan?

Eli varasijalla olevalla henkilöllä on "jalka oven välissä". Paras valintakriteeri, joka ei ilmene työnhakuilmoituksesta.
Menestyksellistä kesän jatkoa toivottaen,
KM Jori Mäenpää

torstai 22. toukokuuta 2014

VASTAUSTA ODOTELLESSA

Viranhaltijapäätöksessä sanotaan, että haastatteluun kutsuttiin opintosuoritusten ja työkokemuksen perusteella!

Varasijalle (viran tunnus 090) valitulla henkilöllä oli peräti 7 kk työkokemusta!

Haussa mainittua musiikinopetuksen tai liikunnan opetuksen pätevyyttä ei varasijalle valitulla ollut 35 op enempää.

Allekirjoittaneella ja paikkaa hakeneella on kaksoiskelpoisuus Jyväskylän yliopistosta. Olen luokanopettaja ja musiikinopettaja. Työkokemusta on laskemistavasta riippuen yli kaksikymmentä vuotta ja kokemusta kaikista koulussa opetettavista aineista.

Miksei minua voitu kutsua edes haastatteluun?

Tosiasissa parhaalla hakijalla saattaa olla monta paikkaa, joista valita paras. Varasijallekin (ja haastatteluun) pääsy olisi myös arvokas asia.

Terv.

KM Jori Mäenpää

Pätkätyöttömän pitkä tie, minne vie?

Sijaisopettaja olen ollut ensimmäisen kerran jo vuonna1989 Helsingin suomalais-venäläisessä koulussa. Olin silloin vielä melko nuori. Tuosta ajasta muistan ainakin, että kaksi kertaa koulu tyhjennettiin pommiuhan takia. Ja kun Sonkajärveltä kotoisin oleva entinen nuapurini Paavo Kainulainen oli ajanut pääni kaljuksi, sain kuulla, että olin yksi epäilty pommiuhan suunnittelijaksi!  Opintoni Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksessa olivat jo alkaneet edellisenä syksynä. Olin päässyt yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi ilman yo-todistusta! Kuitenkin yliopiston lukukauteni loppui jo huhtikuussa. Olin siinä vaiheessa jo aivan "kypsä". Tajusin, että siltä alalta työn saaminen on mahdoton homma ja jatkaminen musiikkitieteen allalla on suoranaista itsemurhaa. Sen oivaltamiseksi riitti kuusi kuukautta.

Melkein kaikki opiskelukaverini haikailivat jonnekin muualle. Jotkut hakivat musiikkikasvatuksen puolelle, jotkut jopa Sibelius-Akatemiaan ja muutama journalistiikan pääaineopiskelijaksi. Monet onnistuivat toteuttamaan haikailunsa ja pääsivätkin hakemiinsa opinahjoihinsa ainakin aluksi onnea punottaen. Jokunen yksilö vaihtoi siivous- ja rakennusalalle. Minäkin olin kiinnostunut työn tekemisestä, joten ajauduin opetusalalle. Olin töissä samoihin aikoihin myös siivoojana ja peltotöissäkin hikoilin eräällä Seutulan suurtilalla. Sain ajaa traktorilla. Olinpa muutama vuosi myöhemmin myös rakennussiivojana Jyväskylän yliopiston historian laitoksella, kun sitä peruskorjattiin.

Kaikenlainen työ on yleensä kelvannut minulle. Olenhan duunari/käsityöläisperheen kasvatti, josta ei todellakaan toivottu kasvatustieteen maisteria. Jo neljäntoista vanhana olin polkupyörätsupparina Helsingin keskustassa. Sen jälkeen olin töissä HK:n makkaratehtaalla kahteen otteeseen. Myös postimieskurssi suoritettu! Puoli vuotta olin Vantaa postilaitoksen hommissa ja myöhemmin vuoden Espoon Lintuvaaran postinkannossa. Musiikkia olen kyllä opettanut ja karsinut moottorisahalla mystistä "huapoo" jo 19-vuotiaana Kaavilla asuessani 1984-85, mutta se on toinen juttu se.

Kyllästyttyäni puolen vuoden opiskeluihin 1989 Jyväskylässä hain myös "ogeliin" pianonsoittolinjalle, mutta en läpäissyt Karman musikaalisuustestiä! Olin erittäin kriittinen päätäsärkevän Karman testiäänien suhteen. Sama juttu olisi ollut kohtalonani psykologisien testin suhteen OKL:ään pyrkiessäni 25 vuotta myöhemmin. Onneksi tai siitä onnesta nyt tiedä, vasta seuraavana vuonna psykologinen testi otettiin OKL:ssä käyttöön ja pääsin sisälle OKL:ään! Karman musikaalisuustestiin en pystynyt keskittymään kunnolla tai sitten en vain ollut tarpeeksi musikaalinen herra Karman mielestä. Muistaakseni muuten Iiro Rantala oli opistossa ainakin kirjoilla juuri tuolloin. No, nyt Iiro on ainakin fb-kaverini! Jotain olen jazz-musiikin saralla sittenkin saavuttanut!

Ennen yliopistoon pyrkimystä 1988 olin käynyt Oriveden opiston musiikkilinjan, suorittanut lukion loppusuoralle ja Vapaan Taidekoulun vesivärimaalauskurssin Suomenlinnassa. Oriveden opiston musiikkilinjan vuodesta voisin kirjoittaa kirjan. Mielenkiintoisimmat tyypit Orivedellä 1985-86 olivat taidelinjalla, joskin myös kirjoittajalinjalla olleet tyypit innostivat minua etsimään omaa alaani. Muutama kerta oli mahtava keskustella Risto Ahdin kanssa musiikista, elämästä ja runoudesta opiston terassilla. Kirjoittajalinjalaisten teatteriteksteihin syntyi myös muutama biisikin, joita kyseltiin minulta vielä tuon tapahtumarikkaan vuoden jälkeenkin.

Lopulta löysin itseni Äänekoskelta, jossa mukavasti riitti tuntitöitä musiikin parissa. Löysin myös harrastamani marginaalimusiikin edustajan Juha Hintikan, jonka kanssa on monta monituista produktioita tehty ja homma jatkuu! Olin kulttuuriavustajana silloisessa radio Nelostiessä, tein juttuja Sisikseen ja Keskisuomalaiseenkin. Pidin itseäni jonkinlaisena uraa uurtavana kulttuuritoimittajana seutukunnalla. Opetin musiikin teoriaa ja historiaa Ala-Keiteleen musiikkikoulussa. Laukaan kansalaisopistossa kävin parina iltana viikossa opettamassa pianon, kitaran ja bändin soittoa. Sama juttu myös Äänekosken kansalaisopistossa sekä Suolahden työväenopistossa. Myös Keski-Suomen opistossa olin vuoden ajan tuntiopettajana.

Jossain vaiheessa Koskelan kansalaisopiston silloinen rehtori, nyt jo edesmennyt Pentti Siekkinen tuhahti, että paperia olisi tuotava yliopistosta, että voisin jatkaa Koskelassa. En oikein ymmärtänyt, miksi minulta vaadittiin papereita, kun ei juuri muillakaan opettajilla ollut sellaisia. Sen jälkeenkin olen ollut neljä vuotta musiikin päätoimisena tuntiopettajana ja vs musiikin lehtorina ilman maisterin tai kandin papereiden häivää. Nykyään minulla on ne paperit olleet viisi (5) vuotta, mutta kukaan ei minua enää näihin hommiin kysele.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Kesäressiä pukkaa

Täytyy taas äkkiä löytää sijainen tähän toivottomaan resurssipulaan, jossa virkaa ollaan lakkauttamassa. Päätoimisuudesta ei puhettakaan. Miten täyttää pikkukoulun 18 viikkotunnin paikka ilman kuluttavia muodollisuuksia? Tämä paikka on vain väliaikainen. Vain ensi lukukausi. Jatkosta ei tietoakaan. Valitettavasti näin se maa makaa tänään. Oppilasmäärät eivät kasva tarpeeksi ja ryhmiä yhdistetään.

Jos paikkaa haetaan virallisesti hakuja ja puheluja voi tulla yli sata. Niin ja sivistysveljeskunnan johtaja sanoi, että työtä ei voikaan laittaa koko vuoden sopimuksella. Sijaisuuden tuleepi loppua heti lukuvuoden päättyessä! Ja vielä alkaa aikaisintaan vasta 8.8.

Rehtorin tuttu sijaisope Jihanna, koulun entinen oppilas muuten, sanoi voivansa jatkaa syksyllä, jos vain mahdollista. Mutta laki velvoittaa laittamaan paikka virallisesti hakuun ja silloin varmasti paikkaan olisi tulijoita mukavaa Jihannaa pätevämpiä. Lisäksi luvassa raskas hakuprosessi kuntarekryn kautta. Hakijoita sata tai yli. Ei jaksa millään, ei! Tämähän on vain väliaikainen ratkaisu. Vain väliaikainen niinkuin kaikki on.

Mutta, mutta!

Kiirellisenä väliaikainen tehtävä voidaan hoitaa Jihannalle edulliseksi. Laitetaanpa mol.fi:hin haku kiireelliseksi ja pyydetään hakijoiden soittavan pian, pian. Näin voin unohtaa aktivoida sen kuntarekryn ja teen haun ja haastattelut omalla tavallani! Laittakoot haut ros…sähköpostiin. Kun joku soittaa (haastattelu) sanon, että minulla on sopiva hakija ja olen melkein tehnyt valintani, mutta että hakija voi toimittaa haun ros…sähköpostiini, jos kiinnostaa.

Ja muistakaa, että minulla on jo tiedossa eräs, joka kukkia keräs!


JAG ÄR EN ÅSKNA*

"Etsimme joukkoomme joustavaa ja innostunutta luokanopettajaa, joka on perehtynyt ruotsinkielen ja musiikin opetukseen. Säestystaidon luemme eduksi. Lisäksi hänellä tulisi olla hyvät ICT-valmiudet sekä kokemusta alkuopetuksesta."


Vai että oikein ruotsinkielen ja musiikin opetukseen koskelle. Just! Kaikki maaseutukoulun poikaoppilaathan rakastaa opettajaa som talar svenska och spelar piano. Han tycker om art och säger att man kan om man vill! Han har ett svenskt namn. Det gör han, men tyvärr ingen erfarenhet av undervisning i svenska. Men ska vi nu sjunga??

Du kan åt helvete med ditt piano!

Tuossa koulussapa olen ollut jonkin verran sijaisena muutama vuosi takaperin ja olenpa tuntenut itseni siellä henkilöksi, jota sinne ei kyllä haluta pidemäksi ajaksi työhön. Nej, tack! Kyse on siis vain tunteesta. En tiedä onko se totta. Mutta minullapa on oikeus tähänkin tunteeseen selkäpiissäni.

Työnhakuraivoani yllyttää entisestään opetusalan työnhaun dilemma. Voisi luulla, että kun on ollut sijaisena ja mielestään selvinnyt tehtävistään hyvin, siitä olevan hyötyä, kun pidemmänaikaista sijaista valitaan. Men inte!

Arvostaisin sitä suuresti, että minulle sanottaisiin suoraan, että nej tack, jag tycker inte om dig, et ole alalle sovelias ainakaan täällä. Sen sijaan imarrellaan erityistaitoja ja nimitellään "taiteilijaksi".  Tuo sana on minulle nykyään kirosana.

OKL:ssä minulle vakuutettiin, että persoonallisuus ja taiteellisuus ei olisi este opettajan työlle. Se oli kyllä paskapuhetta.

Nyt saan itse kammioissani käydä läpi itsesyytöksiä ja tehdä yksinäistä itsearviointia, joka on totaalinen lyttäys. Se vähä mitä ihmisenä osaan ja edustan on yhteiskunnallisesti merkityksetöntä. Olen työtön korkeasti koulutettu idiootti*, jota kaksikymppiset opettajaksi opiskelevat rehtorin kummilapset röykyttävät työmarkkinoilla 6-0.

Mutta onneksi Suomi ja Äänekoski siinä sivussa on maailman vähiten korruptoitunut paikka, jossa ei ole edes ikä- tai sukupuolirasismia!

Onneksi.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Jaa työsi, ole solidaarinen!

Toisilla työtä on liikaa, toisilla liian vähän*

Piilotyöttömätkin ovat vailla työtä*

Työnhakuun turhautuminen on yleistä*

Nuoret työlliset haluaisivat lisää työtä*

Monelle riittäisi vähempikin työ*

Olisiko työn jakaminen mahdollista?*



*Nämä ovat tilasokeskuksen otsikoita työn jakamista käsittelevään tutkimukseen. Mielestäni työtä jakamalla tasapuolisemmin olisi mahdollista poistaa työttömyys yhteiskunnista kokonaan!?


torstai 15. toukokuuta 2014

Mahkuja vai ei?

                                                               m a h d o t o n

1...Hakijalta edellytetään soitinosaamista pianosta, kitarasta ja viulusta sekä sujuvaa tietotekniikan käyttöä. Eduksi luetaan huilun tai muun soittimen opetustaito ja kuoronjohtaminen...

Tämä haiskahtaa pahasti siltä, että hakijalla on tiedossa tällainen multitalentti ammattilainen, ehkä jopa palkkalistoillaan. Tunnen henkilön, joka oli kyseiseen tehtävään päätoimisesti palkattuna muutama vuosi sitten muodollisesti pätemättömänä. Ei kyllä muistaakseni osannut viulua soittaa, mutta muut hommat hallitsi hyvin ja tosi hyvä tyyppi. Itse asiassa hain muodollisesti pätevänä syksyllä tämän tehtävän sijaisuutta, mutta minua ei edes kutsuttu haastatteluun, vaikka olen ollut tuntiopettajana töissä kyseisessä opistossa 1990-luvulla.

Ehkä ei siis ole järkeä hakea tätä tehtävää. Voisin tietysti soittaa rehtorille ja ilmoittaa juhlallisesti, että aion hakea tätä paikkaa. Mutta kuitenkaan en voisi vastustaa kiusausta utelemasta siitä, että onko heillä jo tiedossa, kuka tehtävään valitaan ja rehtori ei tietenkään voi sitä sanoa mitä kabinetissa ehkä on jo päätetty. Joten antaa olla.

Hakuprosessihan on vain lain velvoittama muodollisuus.

                                                      e p ä t o d e n n ä k ö i n e n

2…haettavana luokanopettajan äitiysloman sijaisuus…henkilöltä edellytetään hyviä ryhmänhallintataitoja sekä kiinnostusta ja valmiuksia opettaa teknistä työtä ja musiikkia.

Nyt en jaksa enää turhaan hakea Jyväskylän paikkoja, joita olisi muutamia "tarjolla". Se olisi silkkaa ajanhukkaa. Tämä kyseinen paikka, vaikka sekin todennäköisesti "sivistysveljeskunnan kabinetissa" jo varattu, on lähempänä pyrkimyksiäni. Itse asiassa olen ollut pari viikkoa sijaisena kyseisessä koulussa muutama vuosi sitten. Tuskin kuitenkaan muistavat minua. Jos muistavat, niin ehkä pianonsoitostani. Tämän paikan tekee mielenkiintoiseksi vaadittavat erityisvalmiudet, jotka kenties sopivat minulle: musiikki ja tekninen työ.

Olenhan puusepän poika kuten Jeesus. (Ja ihme jos jotain aikaan saan, sanoisi vaimoni!) Perinteisesti tekninen työ on ollut miesopettajien kauraa. Nykyään asiat eivät ole enää ihan näin. Lasten oppimisen ohjaaminen myös taitoaineissa edellyttää hyviä pedagogisia taitoja, jotka kehittyvät opetustyötä tehdessä. Kuoronjohtajana minulla on runsaasti kokemusta yhteistoiminnallisuudesta ja ryhmänhallinnan haasteista. Tosin koululaiset ovat yhteistoiminnaltaan yleensä koulun tapakulttuurin merkitsemiä. Jos koulussa sovelletaan yhteistoiminnallisuutta, niin se näkyy ja tuntuu myös opettajainhuoneessa.

Joskus miehenä naisvaltaisessa työyhteisössä on hankala löytää oma paikkansa. Aika vähissä ovat kokemukseni oikeasti yhteistoiminnallisista kouluista, koska sellaisia ei Suomessa ole oikeastaan ainuttakaan. Kyllä ne nuolet yleensä osoittaa alaspäin rehtorin kansliasta ja opettajien välityksellä alas lapsukaisten suuntaan.

Yksi asia myös ihmetyttää. Äänekosken opettajista suurin osa tulee ja valitaan  Jyväskylästä, mutta sinne jyppikylään ei kyllä valita koskelaisia opettajia. Kannattaisikohan minun muuttaa Jyväskylään, niin sitten olisi käytännössä paremmat mahikset tulla valituksi koskelle? Kun vuonna 2010 hain koskelle määräaikaiseksi yläkoulun musiikinopettajaksi, minulle sanottiin, että koskella kirjoilla oleminen ei saa vaikuttaa valintapäätökseen.

No, se toinen haastateltu valittiin. Hän oli ei-koskelainen. Minulle myös luvattiin, että vuoden päästä musiikinopettajan virka laitetaan hakuun. No, ei ole laitettu. Tuskinpa minua siihen tehtävään valittaisiinkaan, koska olen koskelainen.

                                                                m a h d o l l i n e n ?

3...hakee musiikin suunnittelijaopettajan sijaista…työtehtäviin kuuluu opetustehtävät, mm. kuorojen johtaminen (muut opetustehtävät suunnitellaan valittavan sijaisen vahvuuksien mukaan) sekä opiston suunnittelu- ja kehitystyötä. Yhteistyötä tehdään musiikkiopiston ja muiden toimijoiden kanssa. Hakijalta edellytetään kuoronjohtokokemusta ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Ilahduin tietysti, kun huomasin tällaisenkin tehtävän olevan nyt auki. Tehtävän, jota olen ollut pari vuotta sitten osittain musiikin lehtorin sijaisena hoitamassa. Työpaikan sijainti on kuitenkin huono. Kilometrejä kertyisi runsaasti ja kyseessä on kuitenkin vain sijaisuus. Pakko tätä on kai kuitenkin hakea. Ennemmin töissä siellä kuin työttömänä. Tämän opiston rehtorin tunnen, mutta ei se seikka välttämättä ole minulle edullista, koska kuitenkin olen tämmöinen kohta 50-vuotias ikäloppu pätkätyöläinen.

Onneksi tulee biotehdas!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ihanat ennakkoluulot

Toissa viikolla herätin närkästystä pelikavereissani ja naamakirjassa kritisoimalla Metsä Fibren investointisuunnitelmia kotikaupunkiini Äänekoskelle. Ihmisestä ei ymmärrettävästi olisi kehittynyt nykyisenkaltaista älykästä äänekoskelaista ilman opportunismia ja optimismia. Kuitenkin historia on opettanut ainakin minua suhtautumaan ennakkoluuloisesti kaikenlaisiin uusiin ilmiöihin ja virtauksiin.  Muistan löytäneeni myös yhteiskuntafilosofi Jurgen Habermasin teksteistä tukea kokemuksilleni ennakkoluuloisuuden merkityksestä kaiken uuden ja vallankumouksellisen testaamiseen.

Jos ajattelee analyyttisesti mitä uuden tehtaan rakentaminen seutukunnalle merkitsee , voi helposti huomata monen asian ja yksityiskohdan aiheuttavan kaaosteoriasta tuttua turbulenssia aiempiin tuttuihin ja turvallisiin sosiaalisiin ja ekologisiin rakenteisiin.  Ennakkoluulot joutuvat varmasti kovalle koetukselle Äänekoskella ensi vuonna, kun investointi alkaa toteutua tai ei. Jyvät erotetaan akanoista, hyödylliset hyödyttömistä. Ehkä tarvitsemme sittenkin monta kunnanjohtajaa!?

Ympäristöämme muokataan henkisesti ja fyysisesti.

Samanlainen ilmiö toteutuu päinvastaisesti akateemisen työttömän itseni työnhaussa. Yhteiskunta: rehtorit, sivistysveljeskunta ja kunnanjohtajat tuntuvat olevan hyvin ennakkoluuloisia suhteeni. Byrokratia on tärkeä osa tätä ennakkoluuloa.  Hakupapereita täyttäessäni minusta tuntuu toisinaan, että yhteiskunnallinen arvoni on suorastaan pyöreä nolla ja saattaa olla, etten jää arvottomuuden kokemukseni kanssa yksin.

Ei siinä maisterin paperit paljoa paina.

Mikä tämä kohta viisikymppinen Jori Mäenpää oikein luulee olevansa? Ai, että työllistyisi kaupungin työntekijäksi lyhyillä työpäivillä ja pitkällä kesälomalla. No way! Isot LUULOT on ukolla. Näitä opettajia ja virkamiehiä on nyt jo puolet liikaa kaupungin elätteinä. Mäenpään pitäisi katsoa peiliin ja havaita, että elämä on jo ehtoopuolella ja taivaanranta näkyy selvästi. Jos hän haluaa päästä enää palkoille tässä elämässä, niin hänen pitää muuttaa kauas pois tai perustaa Markkamäkeen yksityis-erityiskoulu koulunkeskeyttäjäperheille ja laskuttaa akateemisesta osaamisesta itse + maksaa verot.

Tietysti tässä on kyseessä myös omat ennakkoluulot, jotka estävät häntä työllistymästä tai ovat omiaan hidastamaan prosessia. Viime aikoina on myös oman pääni ulkopuoleisessa mediassa havaittu ja esiin tuotu, ettei syrjäseudulla ole todellakaan mahdollisuuksia pidentää työikää.  Jopa asunnot menettävät vakuusarvonsa Vantaan puistoissa, mutta miten käy Markkamäellä?

maanantai 12. toukokuuta 2014

Mistä sitä herkkua saa?

Olen jostain lukenut tai kuullut, että työ on ihmisen perusoikeus.  Vakituinen työ ei sensijaan taida kuulua samaan pirtaan, koska palkkatyöstä olen nauttinut kohtalaisen säännöllisesti 14 vuotiaasta asti, mutta koskaan en ole ollut vakituisessa työssä!

Minussa on varmasti jotain perustavanlaatuista vikaa tai olen "pelannut korttini" väärin alusta lähtien.

Vaimoni sanoo, että vakituinen työ saisi minut nopeasti ärtyisäksi, kun kaikki ei sujukaan odotetulla tavalla. Olen laiskuri. Huomaan nauttivani musiikki-, liikunta-, peliharrastuksista varsinkin silloin, kun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä: remonttia, puutarhatöitä, ikkunan pesua. Vakityö ei siis ilmeisesti ole minunlaisia varten.

Mutta uskokaa vain, olen minä välillä nauttinutkin palkkatyön tekemisestä ajattelematta sitä palkkapäivää ja pussia. Opettajan työssä parasta ovat teesketelemättömät oppilaat, jotka ovat parhaimmillaan aidosti innostuneita elämästä ja haastellisimmillaan vetäessään mattoa auktoriteetin alta. Opettajayhteisön toisinaan melko sisäänpäinlämmintä, naisvaltaista pinnallisuutta ja kultapossukerhomaista auktoriteettiuskoa en todellakaan kaipaa. Enkä kaipaa myöskään sitä opetusmaailman byrokratiaa. Huomaan puistatuksen tunteen jo tätä kirjottaessani.

Siitä herkusta olen saanut tarpeeksi. Olenko siis onnellinen työtön, jota ei voi pakottaa sikalaan töihin?

perjantai 9. toukokuuta 2014

Työttömän dilemma

Olen toisinaan tosissani ja joskus puoliksi vitsinä sanonut, että voisin tehdä opettajan työtä 50% palkka-alella. Tällä hetkellä saan liitolta 60% korvauksen opettajan palkasta, joka on noin tuhat euroa käteen kuukaudessa. Minusta kyseinen summa on ihan ok, muistaen vielä, että jos saan pieniä sijaisuuksia tai töitä silloin tällöin, niin en menetä korvausta niiltä päiviltä kuin puolet. Kuitenkin tätä herkkua kestää vaan 500 päivää (josta 50 olen kohta käyttänyt). Sen jälkeen putoan kelan päivärahalle, jonka saaminen yrittäjän puolisona ei sekään ole selvää.

Käytännössä työskenteleminen puoleen hintaan opettajayhteisössä ei tietenkään toimi, vaan aiheuttaisi lakko-oikeudenkäynnin. Myöskään ylipäätään työn solidaarinen jakaminen ei ole mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassamme. En tiedä mikä tähän on syynä. Opetusalalla itseään arvostavat lehtorit haluavat vähintään 24 viikkotunnin päätoimisuuden ja yläkoulussa sekin tuntimäärä koetaan pieneksi. Monilla lehtoreilla ja sijaisopettajillakin on viikkotuntimäärä yli 30 tuntia. Vakituiset opettajat tuntuvat kahmivan tunteja, jotta pääsisivät hyvään ansioon ja kenties nauttimaan hyvästä elintasosta eläkkeellä.

Kenties työn jakaminen ei kuulu loputtomaan kasvuun sitoutuvalle yhteiskunnalle. Yhteiskunnan yleinen tuottavuus ja vientiteollisuus kärsii, jos ihmiset haluaa enemmän vapaa-aikaa lyhyemmällä työviikolla. Suomalaiset EU-kansalaiset haluavat kuluttaa ja toteuttaa halujaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Opettajina me sitoudumme kasvattamaan lisää tällaisia hillittömiä haluajia. Kuitenkin näyttää siltä, että yhä useammasta tulee työttömiä robotisaation ja globalisaation seutauksena.

Blogitekstieni rivien välistä lukea, että työttömyys on minulle ennenmuuta statusmenetys. Myönnän, että työttömän statukseni on huonojen valintojen seurausta aiemmassa elämässäni. Valmistuin kasvatustieteiden maisteriksi vasta 2009. En ole alunperin halunnut edes luokanopettajaksi. Sen sijaan musiikinopettajan ammatti oli minulle toiveuni nuorena, koska solistisen muusikkouden koin turhan kapea-alaiseksi hommaksi ja aloitin soittamisen vasta 10 vuoden ikäisenä. Olen ollut aina utelias ja liiankin laaja-alainen ihmisenä.



torstai 8. toukokuuta 2014

Sinua ei kutsuttu haastatteluun, tietenkään.

No, eilen alkoi sitten parin viikon takaisten työnhakuni valintapäätöksiä tippumaan sähköpostiin. Tänään tuli jo yksi päätös luokanopettajan sijaisuudesta. Minua ei edes kutsuttu haastatteluun (se ei ole tietenkään mitenkään uutta). Tehtäävään valittiin, yllätys, yllätys kyseisen koulun nykyinen sijaisopettaja, vaikka päätöksessä sanotaan, että se tehtiin haastattelun perusteella! Hah hah, sanon minä! Ketä tämä hakutoimitus sitten palvelee? Ketä palvelevat nämä "sivistysjohtajat" ja ym. koulujen sekä OAJ:n luottamustehtäviin valitut henkilöt? Eivät ainakaan meitä korkeasti koulutettuja työttömiä! Omaa etuaan ja kavereidensa etuja ajavat ja eläkekertymäänsä kartuttavat.