Ihanat ennakkoluulot

Toissa viikolla herätin närkästystä pelikavereissani ja naamakirjassa kritisoimalla Metsä Fibren investointisuunnitelmia kotikaupunkiini Äänekoskelle. Ihmisestä ei ymmärrettävästi olisi kehittynyt nykyisenkaltaista älykästä äänekoskelaista ilman opportunismia ja optimismia. Kuitenkin historia on opettanut ainakin minua suhtautumaan ennakkoluuloisesti kaikenlaisiin uusiin ilmiöihin ja virtauksiin.  Muistan löytäneeni myös yhteiskuntafilosofi Jurgen Habermasin teksteistä tukea kokemuksilleni ennakkoluuloisuuden merkityksestä kaiken uuden ja vallankumouksellisen testaamiseen.

Jos ajattelee analyyttisesti mitä uuden tehtaan rakentaminen seutukunnalle merkitsee , voi helposti huomata monen asian ja yksityiskohdan aiheuttavan kaaosteoriasta tuttua turbulenssia aiempiin tuttuihin ja turvallisiin sosiaalisiin ja ekologisiin rakenteisiin.  Ennakkoluulot joutuvat varmasti kovalle koetukselle Äänekoskella ensi vuonna, kun investointi alkaa toteutua tai ei. Jyvät erotetaan akanoista, hyödylliset hyödyttömistä. Ehkä tarvitsemme sittenkin monta kunnanjohtajaa!?

Ympäristöämme muokataan henkisesti ja fyysisesti.

Samanlainen ilmiö toteutuu päinvastaisesti akateemisen työttömän itseni työnhaussa. Yhteiskunta: rehtorit, sivistysveljeskunta ja kunnanjohtajat tuntuvat olevan hyvin ennakkoluuloisia suhteeni. Byrokratia on tärkeä osa tätä ennakkoluuloa.  Hakupapereita täyttäessäni minusta tuntuu toisinaan, että yhteiskunnallinen arvoni on suorastaan pyöreä nolla ja saattaa olla, etten jää arvottomuuden kokemukseni kanssa yksin.

Ei siinä maisterin paperit paljoa paina.

Mikä tämä kohta viisikymppinen Jori Mäenpää oikein luulee olevansa? Ai, että työllistyisi kaupungin työntekijäksi lyhyillä työpäivillä ja pitkällä kesälomalla. No way! Isot LUULOT on ukolla. Näitä opettajia ja virkamiehiä on nyt jo puolet liikaa kaupungin elätteinä. Mäenpään pitäisi katsoa peiliin ja havaita, että elämä on jo ehtoopuolella ja taivaanranta näkyy selvästi. Jos hän haluaa päästä enää palkoille tässä elämässä, niin hänen pitää muuttaa kauas pois tai perustaa Markkamäkeen yksityis-erityiskoulu koulunkeskeyttäjäperheille ja laskuttaa akateemisesta osaamisesta itse + maksaa verot.

Tietysti tässä on kyseessä myös omat ennakkoluulot, jotka estävät häntä työllistymästä tai ovat omiaan hidastamaan prosessia. Viime aikoina on myös oman pääni ulkopuoleisessa mediassa havaittu ja esiin tuotu, ettei syrjäseudulla ole todellakaan mahdollisuuksia pidentää työikää.  Jopa asunnot menettävät vakuusarvonsa Vantaan puistoissa, mutta miten käy Markkamäellä?