Pääsinpä taas kerran äitiysloman sijaiseksi! Kirjoitin blogiini jo aiemmin tästä "mahdollisesta" työpaikasta ja siitä, että joudun ajamaan siinä paljon, koska työn tekeminen edellyttää autolla ajamista eessuntaassun pohjoisen Keski-Suomen alueella.
Verrattuna luokanopettajan sijaisuuteen omassa asuinkunnassa saamani kyseinen lyhyt työpesti on kannaltani varsin kuluttava "valinta". Saanpa kuitenkin palkkatyötä tehdä vielä vuoden alalla, jonka omasta mielestäni parhaiten taidan. Mielestäni musiikin harrastamisen takaaminen Keski-Suomen syrjäseuduilla kaltaisteni musiikkinomadien avustuksella on ensiarvoisen kannatettava asia.
Koen tehtävän kaikista kuluttavista kilometreistä huolimatta tärkeäksi.
Tosi asiassa kyseessä ei ollut valinta, sillä muita työllistymisen vaihtoehtoja minulla ei ole. Ei, vaikka monta Keski-Suomen opetusalan työpaikkaa oli juhlallisesti pistetty haettavaksi mol.fi:hin. Nytkin parhaillaankin on yksi Äänekosken paikka haettavana. Siinä pitäisi pystyä opettamaan lapsukaisille musiikkia ja teknistä työtä, mutta ennen muuta pitäisi olla luokanopettaja, jolla on kokemusta (mielellään Äänekoskella?) koulun johtamisesta. Eiköhän semmoinen löydy jo Äänekosken palkkalistoilta (esim. Asemakadulta tai Mämmeltä)?
Muutama viikko sitten jutellessani erään rehtorin kanssa blogini mahdollisesta huonosta vaikutuksesta työllistymiseeni kotikunnassani totesin, että en usko elinaikanani saavani virkaa opetusalalta ainakaan täältä Äänekoskelta.
Miltei samaan hengenvetoon totesin, että etsin nyt aluksi sijaisuuksia, koska tiedän, että virkaa ei välttämättä saa, vaikka olisi ns. vakituinen toistaiseksi työpaikka opettajana. Ensin pitäisi "saada jalka oven väliin". Tätä strategiaa suositteli minulle myös herra sivistysjohtaja puhelimessa muutama vuosi sitten ollessani samassa tilanteessa etelän opetusvuoden jälkeen.
Anteeksi vaan, että hermostuin! Nykyään pystyn suuttumatta hyväksymään tosiasian, että kasvatusalan työtä ei Äänekoskella ole kerta kaikkiaan tarjolla minunlaiselle opettajatyypille. Anteeksi myös vaan, että epäilin alueen koulujen rehtorien valtaa ja taitoja viranhoitopäätöksissä! Heillä on näköjään täysi työ saada jo valitut, samat virkaatekevät suostuteltua terveellisen palkkatyön ääreen!
Ehkä jotkut lukijoistani ovat tajunneet, että tämän blogin otsikon "korkeasti koulutettu" on sekin vitsi, sillä opettajan koulutus ei nyt ole kovinkaan korkeaa ja kovaa tiedettä. Harmistutinhan jo okl:ssä jotkut professorit puhuessani opettajan työstä palvelualan ammattina.
En kyllä ymmärrä mitä vikaa olisi palvelualan ammatissa? Ehkä se ei olisi niin korkeaa, mutta oppirahat olisi siinäkin kerran maksettava. Ja olisi myös hyvä osata jotain. Hyvinkin.
Sain 50-vuotispäiväni kunniaksi taidelahjan Viitasaaren OAJ:n paikallisjärjestöltä. Sain myös onnittelukortin Olli Luukkaisen allekirjoituksella! Kiitoksia, arvon kollegat! Pekka Juntusen talvimaisema tulee varmasti tutuksi "livenä" myös ensi talvena. Tosin ehkä vain auton sivuikkunasta.
Verrattuna luokanopettajan sijaisuuteen omassa asuinkunnassa saamani kyseinen lyhyt työpesti on kannaltani varsin kuluttava "valinta". Saanpa kuitenkin palkkatyötä tehdä vielä vuoden alalla, jonka omasta mielestäni parhaiten taidan. Mielestäni musiikin harrastamisen takaaminen Keski-Suomen syrjäseuduilla kaltaisteni musiikkinomadien avustuksella on ensiarvoisen kannatettava asia.
Koen tehtävän kaikista kuluttavista kilometreistä huolimatta tärkeäksi.
Tosi asiassa kyseessä ei ollut valinta, sillä muita työllistymisen vaihtoehtoja minulla ei ole. Ei, vaikka monta Keski-Suomen opetusalan työpaikkaa oli juhlallisesti pistetty haettavaksi mol.fi:hin. Nytkin parhaillaankin on yksi Äänekosken paikka haettavana. Siinä pitäisi pystyä opettamaan lapsukaisille musiikkia ja teknistä työtä, mutta ennen muuta pitäisi olla luokanopettaja, jolla on kokemusta (mielellään Äänekoskella?) koulun johtamisesta. Eiköhän semmoinen löydy jo Äänekosken palkkalistoilta (esim. Asemakadulta tai Mämmeltä)?
Muutama viikko sitten jutellessani erään rehtorin kanssa blogini mahdollisesta huonosta vaikutuksesta työllistymiseeni kotikunnassani totesin, että en usko elinaikanani saavani virkaa opetusalalta ainakaan täältä Äänekoskelta.
Miltei samaan hengenvetoon totesin, että etsin nyt aluksi sijaisuuksia, koska tiedän, että virkaa ei välttämättä saa, vaikka olisi ns. vakituinen toistaiseksi työpaikka opettajana. Ensin pitäisi "saada jalka oven väliin". Tätä strategiaa suositteli minulle myös herra sivistysjohtaja puhelimessa muutama vuosi sitten ollessani samassa tilanteessa etelän opetusvuoden jälkeen.
Anteeksi vaan, että hermostuin! Nykyään pystyn suuttumatta hyväksymään tosiasian, että kasvatusalan työtä ei Äänekoskella ole kerta kaikkiaan tarjolla minunlaiselle opettajatyypille. Anteeksi myös vaan, että epäilin alueen koulujen rehtorien valtaa ja taitoja viranhoitopäätöksissä! Heillä on näköjään täysi työ saada jo valitut, samat virkaatekevät suostuteltua terveellisen palkkatyön ääreen!
Ehkä jotkut lukijoistani ovat tajunneet, että tämän blogin otsikon "korkeasti koulutettu" on sekin vitsi, sillä opettajan koulutus ei nyt ole kovinkaan korkeaa ja kovaa tiedettä. Harmistutinhan jo okl:ssä jotkut professorit puhuessani opettajan työstä palvelualan ammattina.
En kyllä ymmärrä mitä vikaa olisi palvelualan ammatissa? Ehkä se ei olisi niin korkeaa, mutta oppirahat olisi siinäkin kerran maksettava. Ja olisi myös hyvä osata jotain. Hyvinkin.
Katse eteenpäin ..työssä, elämässä ja liikenteessä!
VastaaPoista