"Etsimme joukkoomme joustavaa ja innostunutta luokanopettajaa, joka on perehtynyt ruotsinkielen ja musiikin opetukseen. Säestystaidon luemme eduksi. Lisäksi hänellä tulisi olla hyvät ICT-valmiudet sekä kokemusta alkuopetuksesta."
Vai että oikein ruotsinkielen ja musiikin opetukseen koskelle. Just! Kaikki maaseutukoulun poikaoppilaathan rakastaa opettajaa som talar svenska och spelar piano. Han tycker om art och säger att man kan om man vill! Han har ett svenskt namn. Det gör han, men tyvärr ingen erfarenhet av undervisning i svenska. Men ska vi nu sjunga??
Du kan åt helvete med ditt piano!
Tuossa koulussapa olen ollut jonkin verran sijaisena muutama vuosi takaperin ja olenpa tuntenut itseni siellä henkilöksi, jota sinne ei kyllä haluta pidemäksi ajaksi työhön. Nej, tack! Kyse on siis vain tunteesta. En tiedä onko se totta. Mutta minullapa on oikeus tähänkin tunteeseen selkäpiissäni.
Työnhakuraivoani yllyttää entisestään opetusalan työnhaun dilemma. Voisi luulla, että kun on ollut sijaisena ja mielestään selvinnyt tehtävistään hyvin, siitä olevan hyötyä, kun pidemmänaikaista sijaista valitaan. Men inte!
Arvostaisin sitä suuresti, että minulle sanottaisiin suoraan, että nej tack, jag tycker inte om dig, et ole alalle sovelias ainakaan täällä. Sen sijaan imarrellaan erityistaitoja ja nimitellään "taiteilijaksi". Tuo sana on minulle nykyään kirosana.
OKL:ssä minulle vakuutettiin, että persoonallisuus ja taiteellisuus ei olisi este opettajan työlle. Se oli kyllä paskapuhetta.
Nyt saan itse kammioissani käydä läpi itsesyytöksiä ja tehdä yksinäistä itsearviointia, joka on totaalinen lyttäys. Se vähä mitä ihmisenä osaan ja edustan on yhteiskunnallisesti merkityksetöntä. Olen työtön korkeasti koulutettu idiootti*, jota kaksikymppiset opettajaksi opiskelevat rehtorin kummilapset röykyttävät työmarkkinoilla 6-0.
Mutta onneksi Suomi ja Äänekoski siinä sivussa on maailman vähiten korruptoitunut paikka, jossa ei ole edes ikä- tai sukupuolirasismia!
Onneksi.
Vai että oikein ruotsinkielen ja musiikin opetukseen koskelle. Just! Kaikki maaseutukoulun poikaoppilaathan rakastaa opettajaa som talar svenska och spelar piano. Han tycker om art och säger att man kan om man vill! Han har ett svenskt namn. Det gör han, men tyvärr ingen erfarenhet av undervisning i svenska. Men ska vi nu sjunga??
Du kan åt helvete med ditt piano!
Tuossa koulussapa olen ollut jonkin verran sijaisena muutama vuosi takaperin ja olenpa tuntenut itseni siellä henkilöksi, jota sinne ei kyllä haluta pidemäksi ajaksi työhön. Nej, tack! Kyse on siis vain tunteesta. En tiedä onko se totta. Mutta minullapa on oikeus tähänkin tunteeseen selkäpiissäni.
Työnhakuraivoani yllyttää entisestään opetusalan työnhaun dilemma. Voisi luulla, että kun on ollut sijaisena ja mielestään selvinnyt tehtävistään hyvin, siitä olevan hyötyä, kun pidemmänaikaista sijaista valitaan. Men inte!
Arvostaisin sitä suuresti, että minulle sanottaisiin suoraan, että nej tack, jag tycker inte om dig, et ole alalle sovelias ainakaan täällä. Sen sijaan imarrellaan erityistaitoja ja nimitellään "taiteilijaksi". Tuo sana on minulle nykyään kirosana.
OKL:ssä minulle vakuutettiin, että persoonallisuus ja taiteellisuus ei olisi este opettajan työlle. Se oli kyllä paskapuhetta.
Nyt saan itse kammioissani käydä läpi itsesyytöksiä ja tehdä yksinäistä itsearviointia, joka on totaalinen lyttäys. Se vähä mitä ihmisenä osaan ja edustan on yhteiskunnallisesti merkityksetöntä. Olen työtön korkeasti koulutettu idiootti*, jota kaksikymppiset opettajaksi opiskelevat rehtorin kummilapset röykyttävät työmarkkinoilla 6-0.
Mutta onneksi Suomi ja Äänekoski siinä sivussa on maailman vähiten korruptoitunut paikka, jossa ei ole edes ikä- tai sukupuolirasismia!
Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti