Itävaltalainen psykoanalyysin kehittäjä ja kirjailija Sigmund Freud (1856-1939) piti työntekoa viettienergian sublimointina. Säännöllisesti työssä oleminen ja työn tekeminen on pohjimmiltaan työntekijän viettien toteuttamista. Freud ymmärsi seksuaalisuuden ja sen tarjoaman sukupuolisen energian purkautumiskohteet varsin laajasti. Kaiken ratkaisevin asia tässä on juuri se, kuinka hyvin yksilö pystyy sublimoimaan eli muokkaamaan ja kohdistamaan kaiken sukupuolisen ja fylogeneettisen energian, mikä hänelle on suotu mielekkääseen, yhteiskuntakelpoiseen toimintaan yhteisössään ja elämässään.
Työntekoon kykeneminen on tässä hyvin keskeinen tekijä. Sitä kautta ihminen – yksilö kiinnittyy yhteiskuntaan. On syytä muistaa, että työ on hyvin laaja käsite. Sanotaanhan esimerkiksi, että leikki on lapsen työtä. Taiteen tekeminen, musiikin soittaminen, liikunta ja monta lukematonta muuta toiminnan muotoa on myös työtä ja aiemmin mainitsemani subliminaation tulosta. Työllä ei myöskään ole välttämättä mitään kytkentää rahaan. Työ on tavallaan jo itsessään palkka.
Kaksikymmentä vuotta sitten oli elämässäni varsin vaikea vaihe. Olin toipumassa isosta leikkauksesta. En ollut varma elänkö enää kauan, vaikka leikkaus onnistuikin hyvin. Opiskeluni keskeytyi juuri, kun olin päättänyt valmistua nopeaan tahtiin samalla töitä tehden. Myös työtilaisuudet vähenivät, kun olin monta kuukautta "pelistä poissa". Lopulta ajauduin työttömyyden kautta opiskelemaan uutta alaa. En lopulta kokenut viestintäalaa omakseni, vaikka jonkinlaisen paperinkin sieltä sain.
Näiden opintojen jälkeen löysin itseni jälleen opettajan työstä. Olinhan tehnyt musiikinopettajan töitä lähinnä kansalais- ja työväenopistoissa jo 19-vuotiaasta lähtien. Kollegat suosittelivat minulle kasvatusalan opintoja. Töitä kuulemma riittäisi. Muutama vuosi tuosta ja olinkin kasvatustieteen maisteri musiikinopetuksessa ja luokanopetuksessa. Oli pakko päästä heti töihin ja olinha minä tehnyt keikka- ja opetushommia koko ajan opiskelujen lomassa, mutta nyt halusin heti uutta ammattia vastaavia töitä itselleni. Lopulta löysin opettajan paikan etelästä. Olisin saanut myös vakituisen työpaikan nuoruuteni maisemista! Mutta jotenkin olin juurtunut Keski-Suomeen maisemaan ja ihmisiin.
Välillä toki mietin miten paljon elämäni olisi muuttunut, jos olisin palannut kotikonnuille. Ilmeisesti ainakin töitä olisin saanut tehdä eläkeikään asti. Nyt tilanne näyttää huonommalta. Vaikuttaa siltä, että ainakin urani opettajana on takanapäin. Minua odottavat lähinnä yhteiskunnan 9 € kuntoustyöt. Soittaa ja laulaa saan niin paljon kuin jaksan. Siitä ei juuri rahaa tai eläkettä kerry. Saanpa ainakin viettiergiaa sublimoitua, koska urkuja on tullut tänäänkin soitettua tuntitolkulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti