lauantai 6. elokuuta 2016

En saisi ajatella...

Minun pitäisi olla iloinen niiden puolesta, jotka ovat onnistuneet saamaan vakituisen työpaikan alalta, johon minutkin on koulutettu. Minun pitäisi olla onnellinen niiden puolesta, jotka eivät ole joutuneet koskaan kokemaan työttömyyttä ja nyt lomansa jälkeen jatkavat vakituisessa työssään. Pitäisi olla iloinen, kun joku innoissaan kertoo vuosiloman jälkeen odottavansa jälleen kerran kiihkeästi työnsä uusia haasteita. Pitäisi olla iloinen, kun joku nauttii ammattinsa hedelmistä ja sanoo: ”Minulla on ihana työpaikka!”
Minä en saisi ajatella, että ihminen kertoessaan työnsä ihanuudesta vain leuhkii sillä tosiasialla, että hänellä on työpaikka ja status!
Minulla ei ole syytä kyseenalaistaa tuota vilpitöntä iloa sarkastisilla sanoilla tai kateuden katkeruudella! Se, että jollain on ihana työ, viestii myös minulle mahdollisuudesta tuohon toimeentulon onneen ja sosiaalisuuden jatkuvuuteen omalla alallani. Sillä eihän elämässä toimeentulo ole kilpailua? Jokaiselle on kyllä paikka jossain! Minuakin tarvitaan tässä maailmassa! Ehkä oven takana minua odottaa vakituinen työ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti