keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Sairastuttavaa touhua

Iloitse maailma, tänään aloitin taas virallisen työnhaun!

Työsopimukseni loppuu juhannuksena ja olen taas vapaa agentti epävarmassa ja melko turhauttavassa työmarkkinatilanteessa. Olen nyt tietoisesti kiertänyt nämä mol.fin "etsitään luokanopettajia" haut, koska nämä ensimmäiset "avoimet työpaikat" ovat huijausta isolla hoolla! Niitä työpaikkoja joutuvat hakemaan ja saamaan ne, jotka ovat jo kyseisessä työpaikassa töissä. Sitä sanotaan määräaikaisten sijaisuuksien tai toimien ketjuttamiseksi. Työssä olevat opettajaparat pannaan tällä tavalla ruotuun. Rehtori ja/tai Koulutoimenjohtaja päättää kuka saa minkin luokan opetettavakseen.

Tietysti vakinaiset opettajat valitsevat parhaat päältä ja kokemattomimmat saavat usein vaikeimmat tapaukset ja huonoimmat työolosuhteet ja luokat. Sillä tavalla johtajat pääsevät myös eroon määräaikaisista apulaisista ja työssäoppijoista, kun nämä vain syövät säästöjä kurinpito-ongelmissaan, jotka näkyvät pian jopa lehtien palstoilla, mutta varsinkin "vanhempien" juoruissa ja tukiopetuksen järjestämisessä.

Kyse on myös pärstäkertoimesta ja tuttavuudesta eli korruptiosta. Myös syntyperäiset ja mahdolliset entiset oppilaat ovat etusijalla. Esimerkiksi ollessani ensimmäisessä oikeassa luokanopetustyössä jouduin opettamaan väistötiloissa eli parakissa, jossa talvella on kylmä ja keväällä kuuma. Tämän lisäksi luokkani oli traumatisoitunut kuolemantapauksen johdosta ja yksi minulle rakas tuolloisen musiikkiluokkani oppilas koki saman kohtalon kolme vuotta myöhemmin. Mutta hän oli tuolloin jo vakavasti sairas, mutta kuinka valoisa ja musikaalinen persoona hän olikaan kaikesta kivusta ja särystä huolimatta! RIP Oula :(

Toisessakin luokanopetuspestissäni luokkani pulpetit olivat vuodelta yksi ja kaksi. Vakinaisen opettajien (joista yksi oli muuten opiskelukaverini OKL:ssä) luokissa oli hienot uudet määrämittaiset pulpetit ym. vehkeet. No, ne eivät takaa opetustyön onnistumista ja huonoissa varustuksissa on hyvätkin puolensa. Ei tule suurta vahinkoa, jos vaikka pulpetti leviää kesken tunnin ahkerassa puristuksessa. Sellaistakin on tapahtunut normaalin tunnin aikana luokassani.

Sitten on tämä luokan sijainti ja sisäilmaongelmat. Jotkut kolleegat olivat varmoja, että allergiat olivat peräisin jostain tietystä kohtaa koulua, jonne ei mistään hinnasta pitänyt eksyä opettamaan. Minunkin terveyttä tarkailtiin. Käsitykseni mukaan työskentelin tuossa kohtalokkaassa luokan sijainnissa.

Sisäilmaongelmista en ole päässyt nykyisessäkään pestissä. Alle kymmenen vuotta vanha musiikkiluokka, yksi toimintapisteeni, on jo sairastuttanut vakinaisen musiikinopettajan jo monta kertaa. Selkä on tullut kipeäksi ja nuhakuumettakin on ollut. Yhden vuoden olinkin muuten hänen sijaisenaan ja olisin saanut olla vielä puolikkaan lisääkin, mutta sain silloin töitä lähempää :)

Edellisenkaltaisissa homeolosuhteissa piilee minunkin mahdollisuuteni päästä töihin. Ehkä taas väistötiloihin. Saarijärven musiikkiluokka sijaitsi koulun päädyssä, jonka vieressä oli kaksi tilaa käyttökiellossa ja kylmänä säästösyistä. Siellä työskentelin puoli vuotta.

Tällä hetkellä tärkein työvälineeni on auto, jonka penkeiltä näkee, että opetan musiikkia ja järjestän tilaisuuksia, jossa tarvitaan äänentoistoa ym. sälää. Kilometrejä kertyy viikossa n. 600-800 kilometriä. Auton penkkien alta tai välistä olen joskus löytänyt pieniä kivoja historian palasia omasta opettajan urastani, jotka kertovat minulle, että olen kenties oikealla alalla.

Olen kyllä miettinyt viime aikoina siirtymistä hoitoalalle tai eläkkeelle. No, lähes varmana pidän osa-aikaista eläkettä ansiosidonnaisen työttömysturvan muodossa!

Mutta teen kuten Dylan Thomas sen sanoiksi virkkaa imperatiivin muodossa: "Do not go gentle into that good night!"

1 kommentti:

  1. Löysin Eurojunan master DATin arkistoni kätköistä!!!

    Ota yhteyttä.

    Timo

    VastaaPoista